Ompeluksia

Tämä tuntui aikanaan erittäin hyvältä idealta. Upea kirja Mekkotehdas, kaavat, lapsena hankittu ompelutaito. Kaikki ei ollut kuitenkaan näin ruusuista. Viha-rakkaussuhde ompelukonemasiina Naumanniin on edelleen voimissaan, sillä olen kaikki ompelukseni tehnyt taistellut siitä lähtien kun äiti opetti pujottamaan langan neulansilmään, kun minulla oli parempi näkö. Niin kuin kaimansa Neuman laulaa "Näin sinä ja minä jälleen kohdataan." Alkaahan tuo kone olla jo pian antiikkia...  Nämä mekot sain kuin sainkin tehtyä taisteltua synttärilahjapakettiin kummitytölle ja hänen kaksoissiskolleen, ei siitä sen enempää. Kehtasin antaa lahjaksi <3 Mekkojen ompelun olen nyt kyllä ulkoistanut jatkossa, voin piirtää kaavat ja leikata kyllä. Tein tyttärellekin mekon samalla. Mekot on tehty kirpparilta ostetuista Marimekon verhoista ja tyynypäällisistä. Ehkä en hetkeen ompele mitään... Lainasaumuriin en saanut lankoja oikein vaikka kuinka yritin, se vain katkoi niitä. Ehkä pysyn kuitenkin vain Naumannin kaverina. Tai ehkä se lähetti jotain epäonnen säteitä saumurille, kun luuli että se syrjäytetään, olen nyt ihan tosissani! Edit: Tuota Washi teippiä rakastan, sillä saa niin kivat paketit. Tämäkin antipaketoija. Olen aina vihannut paketoimista:) Tervetuloa joulu ja joululahjapaketit, olen valmiina.